Frisbeegolfia harrastavien naisten määrä lisääntyy ja monessa perheessä pelaavat useammat perheenjäsenet. Naisten viikon kunniaksi esittelemme kaksi frisbeegolfia pelaavaa äitiä, jotka ovat sovittaneet lajin ruuhkavuosiin. Ääneen pääsevät Sanna Särkelä Porvoosta ja Jenni Eskelinen Oulusta.

Sannan perheeseen kuuluu aviomies Kaapo, lapset Vertti 5 vuotta ja Eelis 1 vuotta sekä kaksi koiraa. Jennillä perheessä on pian 2-vuotias Mona -tytär sekä avomies Arttu. Kummassakin perheessä laji on vienyt molemmat vanhemmat mennessään.

”Avomieheni Arttu on pelannut minua kauemmin ja lajin parissa ollaan aikoinaan tutustuttu”, Jenni kertoo. Myös Sannan mies Kaapo pelaa. ”Kaapo alun perin lajista tässä perheessä innostui jo paljon ennen minua. Hän myös pelaamisen lisäksi järjestää frisbeegolfkisoja.”

Perhearjen keskellä pelaamiselle ei aina järjesty niin paljon aikaa kuin haluaisi.

”Vaihtelee tosi paljon ja on aina vaihdellut kuinka usein pääsen pelaamaan. Näin kesällä ja hoitovapaalla ollessa pelaan yleensä useamman kerran viikossa. Viime keväänä ja syksynä taas opiskelin illat, joten heittämiselle jäi aikaa todella vähän”,  Sanna kertoo.

Myös Jennin aika pelaamiselle on vähentynyt. ”Ennen Monaa kaikki vapaa-aikani vierähti frisbeen parissa. Nykyisin frisbee tulee perheen sekä työn ja opiskelujen jälkeen, joten aikaa lajille on toki huomattavasti vähemmän. Harrastan aina kun voin. Kotipihalla voi hyvin puttailla ja tehdä lähäritreeniä.”

Frisbeegolfin lisäksi naiset pitävät kuntoaan yllä kuntosalilla ja ryhmäliikuntatunneilla. Sanna toteaa yleensä käyvänsä kuntosalilla ja ryhmäliikuntatunnilla mutta tämä vuosi on vaatinut veronsa ja käynti on jäänyt vähemmälle. ”Enemmän pitäisi venytellä, teen sitä luvattoman harvoin kunnolla”, Sanna harmittelee.

”Käyn kuntosalilla ja jonkin verran ryhmäliikunnassa. Aiemmin tein liikunnanohjaajan töitä ja oheistreeni tuli automaattisesti työn puolesta. Nykyisin sillekin pitää raivata tilaa kalenterista. Liikunta on kuitenkin asia mistä en nipistä”, Jenni kertoo omasta treenaamisestaan frisbeegolfin ohella.

Frisbeegolf on laji, jota moni harrastaa ympäri vuoden. ”Alkuun kun hurahdin lajiin, pelasin ympäri vuoden, mutta nykyään tulee pelattua enemmän keväästä syksyyn. Talvella onneksi on aina puttirallit Rajakylässä, pääse sisätiloihin treenaamaan puttia”, Sanna iloitsee.

Jenni toteaa pelaavansa vain kesällä. Tai tarkemmin silloin kun ei ole lunta. ”Montakaan kierrosta ei tule lumen aikana pelattua. Lumessa pelaaminen ei vaan ole mun juttu ja talvi on muutenkin hyvää aikaa treenata omaa fyysistä kuntoa.”

Molemmissa perheissä aikataulujen yhteensovittaminen perheen menojen ja fribaavan puolison kisa-aikataulujen kanssa on välillä haastavaa. Sanna ja Kaapo pelaavat molemmat amatööreinä.

”Koska molemmat kisataan jonkin verran amatööriluokissa, pyritään suunnittelemaan ne kalenteriin mahdollisimman ajoissa, jotta molemmat pääsevät osallistumaan. Kompromisseja on tehtävä ja asioita priorisoitava niin kuin nyt lapsiperheessä yleensä. Muuten mennään aika tilanteen mukaan. Molemmat tietävät ajan mitä laji vie ja kuinka kivaa se on, niin sen suo toiselle ihan mielellään.”

Eskelisen perheessä Jenni pelaa pro-luokissa ja avomies Arttu amatööriluokissa. Tämä helpottaa hieman aikataulujen suunnittelua.

”Molemmat, minä ja Arttu, harrastetaan ja kisataan, joten kyllä meillä vapaa-aika vietetään aika kiitettävästi lajin parissa. Molemmat myös kisataan ja meillä on mennyt tähän asti kisasuunnitelmat aina tosi hyvin, koska Arttu pelaa pääsääntöisesti amatöörisarjaa ja minä pro -luokissa. Mutta pitää myöntää, että minun kisat on olleet prioriteetti ykkösenä, ja iso kiitos siitä kuuluukin Artulle, että olen päässyt kisailemaan sinne mihin olen halunnut. Jos on ollut päällekkäisyyksiä, niin isovanhemmat on auttaneet.”

Kummatkin naiset kiittelevätkin tukiverkkojaan, jotka mahdollistavat harjoittelemisen ja kisaamisen.

”Meillä on myös huikean hyvä tukiverkko, joten saamme lapsille hoidon järjestettyä isovanhempien luota, mutta sitä tarvitaan arjessa monesti muulloinkin kuin frisbeegolfin takia, joten kahdestaan käymme pelaamassa aika harvoin. Lapset ovat iloksemme molemmat ainakin tällä hetkellä innostuneet kiertämään ratoja meidän kanssa, joten tämä on koko perheen harrastus”, Sanna iloitsee.

”Isovanhemmat ovat mielellään Monan kanssa eikä heidän avusta harrastaminen tai kisaaminen ole koskaan jäänyt kiinni. Kisareissuja tulee nykyisin vaan suunnitella hieman tarkemmin. Paljon perhe on kulkenut mukana, myös Artun reissuilla. Kisamatkoja on kiva yhdistää perheen lomareissuiksi. Mona on kulkenut koko lyhyen ikänsä meidän mukana vaunuissa ja rattaissa frisbeegolfradoilla ja Mona on helppo lapsi, joten hänen kanssaan lähteminen treenaamaan tai kierrokselle ei tuota ongelmia ja mielellään hänet ottaa mukaan. Tietenkin iso ja tärkeä asia on myös kaverit ja ystävät, jotka hyväksyvät sen, että meillä on nykyisin myös Mona mukana eikä kukaan ole vielä vastaan asiassa laittanut. Olen ikionnellinen, että minulla on sellaisia kavereita ja ystäviä, jotka jaksavat harrastaa minun kanssa, vaikka minulla onkin lapsi mukana”, kiittelee Jenni.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Teksti: Terhi Kytö