Naistenviikon pelaajaesittelyissä ollaan jo kuudennessa osassa ja vuoron saa Jenni Karppinen.

PDGA#: 110168

Seura/Tiimi: Disc Klupi Kuhmoinen ry

Kauanko olet harrastanut?

– 2017 taisin alkaa heittämään aktiivisemmin! Sitä ennen toki on joitakin satunnaisia kierroksia tullut heitettyä, mutta vielä silloin en lajista niinkään innostunut.

Miten päädyit lajin pariin?

– Silloinen poikakaveri tutustutti lajiin ja paikalliseen porukkaan, kun heitteli itse paljon silloin.

Monesko kisakausi menossa?

– 2018 heitin vain kahdet kotikisat. 2019 kiersin jo enemmän kilpailuja, eli periaatteessa vasta toinen kokonainen, mutta lisenssi on ollut vuodesta 2018 asti.

Kisaat AM-statuksella. Oletko harkinnut Pro-statukselle lähtemistä?

– Tarkoitus olisi kyllä lähteä kisaamaan Pro-statuksella viimeistään ensi vuonna jos mahdollisuus tulee. Mahdollisuus olisikin ollut jo tänä vuonna, mutta olen luvannut lähteä hyvien ystävieni kanssa amatöörien SM-kisoihin 🙂 Mutta ensi vuonna viimeistään!

Mikä on vahvuutesi radalla?

– Draivaan melko pitkälle, joten pidemmät väylät ovat minulle mieluisimpia. Heittoni on myös tarkentunut kuluneen vuoden aikana melko paljon!

Mikä osa-alue kaipaa vielä kehitystä?

– Puttia pitäisi jaksaa kehittää jatkuvasti. Samoin forea, mutta sen treenaaminen on mennyt jo melko paljon eteenpäin siitä mistä aloitin keväällä.

Bägisi tärkein työkalu ja miksi?

– Kannel. Kanteleelle saa antaa oikeasti jopa kättä ja se lentää aina luotettavan vakaasti. Nykyään mahdollistaa myös pillisuorat heitot, mutta ei siltikään flippaa yli. Kestää tuulta jonkin verran ja jaksaa lentää ihan hyviä mittoja. Kannel on mun forellekin yksi luottokiekoista – henkilökohtaisesti tykkäänkin heittää forea ennemmin midareilla ja puttereilla, kun draivereilla. Ja pakko lisätä tähän vielä, etten pärjäisi nykyään radalla ilman sportsackia. 😀

Mieleenpainuvin muisto fribaradalta?

– Ehdottomasti parhaat muistot fribaradoilta liittyy ihmisiin! Olen tavannut tämän parin vuoden aikana ihania uusia ihmisiä, joita voisin jopa kutsua toiseksi perheeksi. Kisakierroksilla tunnelma on yleisesti ottaen mahtavan rento ja juttu luistaa kaikkien kanssa!

Yksittäinen muisto, jonka tulen varmasti muistamaan pitkänkin aikaa on tämän vuoden Sekaparifrisbeegolfin SM-kisoista, kun lähdimme parini Samuli Koskisen kanssa kokeilemaan mihin asti sillä kuuluisalla omalla pelillä päästään. Tavoitteita ei oikeastaan asetettu lainkaan kisoille, kunhan pelataan hyvin. Ensimmäinen kierros ei onnistunut aivan niin kuin suunnittelimme, mutta toinen kierros menikin aikalailla yli odotusten heittäessämme kierroksen parhaan tuloksen. Täten starttasimme finaalipäivään toiselta sijalta, eli kärkikortista. Jännitti ihan sikana ja oman lisäjännityksensä toi vielä sekin, että koko kierroksen mukana seurasivat videokamerat. Olin aivan hermona, mutta jälkikäteen ajateltuna jännitys loppui ensimmäisen väylän birdieen, enkä edes ajatellut kameroita missään vaiheessa. Kun sitten kierroksen jälkeen avasin metrixin, jouduin hetken päivittämään sivua, että hetkonen – tulimmeko oikeasti kolmanneksi? Ja tulimmehan me.

Saavutuksesi frisbeegolfin parissa?

– Olen pärjännyt kisoissa yleensäkin melko hyvin ja suoriutunut pääosin yli oman tasoni (ratingini) ja pelkästään sekin on saavutus, mutta tässä muutamat ehkä merkittävimmät:

• Amatöörien SM-kisat 2019 6. sija
• Kärkkäinen Open 2019 1. sija
• Pohjois-Karjalan avoimet 2020 2. sija
• Sekaparifrisbeegolfin SM-pronssia 2020

Entäpä tavoitteesi?

– Kehittyä pelaajana jatkuvasti. Saada nostettua oma rating yli 900 ja päästä haastamaan Suomen kovimpia kärkinaisia. Tämän vuoden Amatöörien SM-kisoista tavoitteena on mitali kotiin tuomiseksi, ja tietenkin mitä kirkkaampi, sen parempi! 🙂

Terveiset kisaamaan lähtemistä pohtiville:

– Kaikki, jotka vähänkään pohtivat kisaamaan lähtemistä, niin mukaan vaan! Naisia kaivataan kisoihin ehdottomasti lisää ja onkin ollut ilo huomata, että naisia näkeekin fribaradoilla enemmän, kun jopa vuosi sitten. Onhan se kisaaminen aluksi jännittävää ja voin sanoa, että jännittää vielä tällain parin vuoden jälkeenkin, mutta ainakin itse koen asian niin, että juurikin kisat opettavat ehkä eniten! Omaa taitotasoa ei kannata todellakaan lähteä miettimään tai vertailemaan muihin, sillä olen itse sitä mieltä, että itseään parempien kanssa heittäessä kehittyy hurjasti nopeammin!

Nähdään fribaradoilla! ?