Pirjo Hollemo

Nimeni on Pirjo Hollemo ja asun Espoossa. Työni on Helsingin puolella, Valiolla, jossa toimin järjestelmäasiantuntijana dokumenttienhallinnan parissa. Perheeseeni kuuluu avomies sekä kolme teini-ikäistä, 16-vuotias lukiolainen sekä 14-vuotiaat kaksoset. Naisjaostoon tulin uutena jäsenenä ja vastuualueenani on kansainväliset yhteydet – some-puoleen ujuttaudun myös mukaan pikkuhiljaa.

Viimeinen kisaputti DGP Mijaksessa marraskuussa 2017

Milloin aloitit frisbeegolfin?

Ensimmäisen kerran heitin frisbeegolfkiekkoa heinäkuussa 2015 ja saman tien jäin lajiin koukkuun, vaikkei se nyt niin hyvin sujunutkaan. Avomieheni oli joitain vuosia aiemmin hankkinut kolmen kiekon setin ja puhunut, että pitäisi mennä lajia kokeilemaan ja nyt viimein sen teimme – Tokmannin Future-kiekkosettien kera.

Miksi juuri frisbeegolf? Mitä laji antaa sinulle?

Miksei? Laji on koukuttava ehkä juuri sen takia, että se antaa vasta-alkajallekin onnistumisen kokemuksia ja sen fiiliksen, että seuraavalla kerralla pystyn vielä parempaan. Totuushan on, että seuraavalla kerralla saattaa mennä aivan päin honkia kirjaimellisestikin, mutta onnistumisen kokemukset mielessään aloittelija yrittää uudestaan. Sattumanvarainen palkitseminen on kaikkein tehokkain palkitsemisen muoto myös eläimillä – miksei siis meillä ihmisilläkin 🙂

Tällä hetkellä laji antaa onnistumisen kokemuksia sekä haasteita ja ahaa-elämyksiä. Se tarjoaa kokonaisvaltaisen elämäntavan, johon kuuluu ulkoilua, ystävien tapaamista, pelaamista eri muodoissaan ja ihanaa vapauden tunnetta.

Onko sinulla omasta mielestä vahvuuksia pelaajana? Mitä haluaisit kehittää?

Vahvuuksiani olen pohtinut useastikin ja ainakin haluaisin nähdä puttaamisen ja järkevän pelaamisen sellaisina asioina. Tällä hetkellä tosin putissa minulla on isona haasteena kisaputin saaminen samalle tasolle kuin harjoitellessa ja smart golf -ajattelunkin kanssa on tekemistä pelin kyykkäysvaiheissa. Kehityslistalla on oikeastaan ihan kaikki, sillä tyytyväisyys tappaa kehityksen. Ehkä eniten intohimoa minulla on puttaamiseen ja putteripelaamiseen siinä sivussa.

Oletko asettanut tavoitteita frisbeegolfissa? Jos, niin millaisia?

Tavoitteenani on kehittyä lajissa jatkuvasti. Kehittymisellä en tarkoita tässä pidempiä draiveja vaan nimenomaan peliälyn kehittymistä ja ”vähemmän on enemmän” –ajattelun soveltamista. Nuoremmaksi en tästä enää muutu, joten tavoitteet täytyy asettaa sen mukaan, mikä on järkevää ja mahdollista. Tärkeintä on pysyä pelikuntoisena vuoden ympäri ja mikäli oma pelaaminen nousee ikäluokassa Suomen tai jopa maailman kärjen tasolle, tavoitteet asetetaan sen mukaisiksi. Kilpaileminen on vain yksi osa harrastusta.

Ikimuistoisin fribahetkesi?

Koko viime vuosi oli aivan mahtava! Sain oman pelini nautittavalle tasolle ja pääsin kilpailemaan voitoista eri amatööriluokissa ja saavuttamaankin niitä mukavan määrän. Löysimme avopuolisoni kanssa myös lajin parista uusia ystäviä, joiden kanssa pelaamme vapaa-ajalla ja tapaamme muutenkin usein. Lajin harrastajissa on paljon mahtavia ihmisiä, joita on aina mukava tavata eri radoilla ja tapahtumissa käydessä.

Kerro kotiradastasi. Jos niitä on useita, kerro mieluisimmasta.

En oikein osaa nimetä kotirataa, sillä pelailen vaihtelevasti eri radoilla. Tali on kisaratana se hienoin ja haastavin näistä kolmesta lähimpänä kotiani olevista radoista ja sinne tulee varsinkin talviaikaan mentyä usein pelailemaan. Rata tarjoaa monentyyppisiä väyliä ja upeita onnistumisia sille päälle sattuessaan. Kesäaikaan siellä on minun makuuni liikaa pelaajia ja suuntaan silloin kauemmas. Jos aikaa on vain vähän, kierrämme Puolarmaarin radan, joka on erinomainen lähipelin harjoitteluun lyhyine väylineen, silti tarjoten myös täydelle draiville tilaa.

Onko sinulla lempikiekkoa/lempikiekkoja?

Heittoni on muotoutunut niin paljon viimeisen vuoden aikana, että kiekkojen valinta on ollut myllerryksessä pitkin kautta. Luottokiekokseni on muodostunut Latitude Frost River sekä sen kevyempi versio Opto Air River. Metsäpilleissä kevyempi on ihan ehdoton ja pienellä vastatuulella nappaan painavamman käteeni samoin aikein. Pelaan lähipelini mieluiten puttereilla ja niistä ehdoton ykkönen on Soft/Megasoft Pure. Innostuin Megasoft Puresta pelatessani paljon kallioilla ja rinteissä ja se oli pitkään luottoputterini, mutta nyt olen kallistumassa enemmän Softin puoleen. Molempi parempi.

Suosikkiratasi perusteluineen?

Jos yksi rata pitää nimetä, on suosikkini Kaatis Vihdissä. Rata on monipuolinen, kaunis ja haastava, mutta siellä on mahdollista pelata hyviä yksittäisiä väylätuloksia jokaisella väylällä. Ehjää kokonaista kierrosta en ole vielä koskaan onnistunut siellä pelaamaan ja se on haasteena. Mieleeni on jäänyt Syysmyrsky AM Kaatiksella syksyllä 2017, jossa voitin FA1-luokan kun meitä oli kolme naista mukana sudarissa. Lisäksi kuvani, joka on otettu Kaatiksen väylällä 11, valittiin DiscGolf4Women –kalenteriin 2018. Monia hyviä muistoja liittyy siis tuonne.

Oletko tehnyt frisbeereissuja?

Viime vuoden marraskuussa teimme kaveriporukan kanssa reissun Espanjaan, jossa pelasimme DiscGolfPark Mijaksessa PDGA-kilpailun ja sen lisäksi vähintäänkin kierroksen joka päivä. Loistava reissu! Helmikuussa olemme menossa tuonne jälleen uudestaan, kun nyt vauhtiin on päästy. Suomessa tulee matkattua kesällä lyhyemmille frisbeegolfreissuille joko kilpailujen tai tapahtumien perässä.

Millä sanoilla markkinoisit frisbeegolfia sukulaisillesi/työkavereillesi/muille naisille?

Tämä on maailman paras laji, joka ei ole vain urheilua vaan kokonainen elämäntapa. Laji sopii kaikenikäisille ja kun sen kerran aloittaa, irti ei pääse. Kannattaa kokeilla!

Toivon yhä useamman naisen uskaltautuvan mukaan myös viikkokisoihin, vaikka ei itseään kilpailullisena pelaajana näkisikään. Siellä tapaat ne parhaat tyypit ja tutustut aina uusiin mukaviin heittokamuihin sekä opit jotain uutta, millä omiakin heittoja ja peliä voi kehittää. Nähdään!

Kaatiksen väylällä #11